Punainen hieho

Laittaa todellakin miettimään, jokainen uskoo mihin haluaa.

Tässä on niin voimakasta ilmaisua ja kielikuvia että lukijan on helppo sävyttää runo omalla vakaumuksella, ladata täyteen omasta päästä tulevia merkityssisältöjä. Loppusäkeen myös voi lukea monella tavalla, että usko tai ainakin usko Raamattuun tukeutuvassa muodossaan on järkevän ihmisen näkökulmasta niin sekopäistä, että uskovaisen pitäis hakea apua uskosta irti pääsemiseen ennenku joutuu suljetulle, tai että kiihkomielinen uskonnon arvostelu (jollaiseksi runon voi tulkita) vie runoilijan kohta suljetulle jos runoilu ei pääty. Mulle runo avautuu ennen muuta säkeestä "Harva uskoo et tää on todellista / Eikä kukaan tiedä mikä täs on oleellista". Runon monista tasoista tämä on minulle se varsinainen juttu, haaste etsiä sitä mikä on todellista, asioiden ydintä. Siitä käsin vuodatukseen tulee järki, mielekkyys. Ja sekin on kyllä totta, että uskonnolliset kuvastot usein liittyy psykoottisiin tiloihin, mikä ei tietenkään ole minkään uskonnon, ei seurakunnan eikä välttämättä edes sitä uskontoa huonolla tavalla toteuttaneiden seurakuntalaisten vika. Ei edes neurooseissa. Voihan se olla niinkin että uskon sisältö hyvällä tavalla todesti omaksuttuna olisi auttanut tervehtymään neurooseista. Ihan kelpo tykitystä mun mielestä.