Rajatilanaamari

Pitäisikö Minun muuttua.
Sitten kipua päivästä toiseen tuntisin.
Kuin kengät jotka puristaisivat liian pieninä varpaita,laittaen ne lopulta kuolioon.
Sielun kuolio.
Sitäkö te Minulle haluatte?
Eivät jalkani aina kosketa maata sillä
se tuntuu liian kylmältä ja liian polttavalta kausittain.
En aina näe eteeni sillä silmäni väsyvät ja lasittuvat
tahtomatta lopulta edes kohdata paheksuvia katseita jotka kertovat sen olevan väärin.
Vaikka väärä on tämä planeetta Minulle
Olen kotoisin jostain kauniimmalta sellaiselta.
Aina löytyy jokin särö joka tekee minusta poikkeavan.
Harhailen paikasta toiseen kuulumatta mihinkään.
Ei sellaisena kuin minä,ole kuitenkaan mihinkään.
Eikö ihmisen persoonallisuuden itseisarvoa ole enää olemassa?
Aitojen ihmisten arvostus on vain klisee yhteiskunnassa.
Yhteiskunnassa jonka henki huutaa julmuutta.
Itsemurhakin olisi armollisempi ratkaisu kuin ne kaksi jotka Minulla nyt on.
Elää yksinäisenä soturina kauniilta planeetalta
Yrittäen omalta osaltani tehdä siitä yhtä naivin.
Tai tehdä jotain.
Itselleni.
Tekisin naamarin jonka takaa näkyisi vain tyhjyys
Sillä se mitä siellä todella olisi,olisi jotain niin häpeällistä että se pitäisi piilottaa.
Vain tyhjät silmät tuijottaisivat lasittuneen hymyn alta.
Vain pinnalliset ihmissuhteet joiden kanssa sinnittelisin ratkeamispisteessä naamarin,jonka takaa paljastuu pelkkä hullu.