Kesällä

Olisi ihana niin olla kesällä luonnossa jossain
Poimisin kauneutta kimpun
vain kukkamekko ylleni kietaistuna
Metsikön satumaisuus kauneudessaan ja syvällisyydessään.
Kunpa jokin ymmärtäisi,että juuri sen haluan sielunmaisemakseni.
Mutta nyt olen yksin.Ei ketään ymmärtämässä,Ei oiken eikä väärin.
Tuulen puhdas tuoksu kasvoillani
kun kuljen kohti rantaa
Tulisin osaksi jotain,suurta ja avarampaa.
Kuin maisema muuttaisi sieluuni
illan tullessa ylle
riisuisin mekkoni jonnekkin rantakivien lähettyville
Niin peittyisi tuskani taivasalle
niin sulaisi kyyneleet rantaveteen
kun aurinko painuisi horisonttiin
sulautuen lämpö sen kipuuni.
Niin kesä voimaannuttaisi sielun väärinymmärretyn.
Surullisen.
Ja hetki yksinäinen päättyä vois.
Jokin tulisi ja pyyhkisi veden ja kyyneleet pois.
Ymmärtäen sieluni aitoudessaan.