Miksi sammutit sydämeni valon,
mikset valehdellut sitä sivuun.
Etkö osaa pysyä hiljaa,
vaan annat tunteideni tulvan valua.
Kuinka voisin antaa anteeksi,
niin paljon satutit.
Ehkä ajan kanssa tietenkin,
kun rauha laskeutuu taikaisin.
Uskallanko ilman pelkoa mennä kylään,
ettei muistot tuskan tulvahda sisään.
Pelkään että kaiken pilasit,
suuren rakkauden mahdollisuuden kadotin.
Niin paljon hänestä välitän,
etten tiedä kuinka sinut kohtaisin.
Vihalla vai ilolla, surulla vai rakkaudella.
Toivon ettei mikään mennyt pilalle,
rakkauden suuren tilalle.
Ethän yritä korjata mitään,
ettei sydämeeni satu enemmän.
Selite:
tehty 30.03.08 tiedän ainakin kenelle en enään kerro asioita. Hieman huonommasta päästä tämä runo.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
