Valo hymyilee
ja maalaa säveliään
hunnuiksi
kun sumussa
ajatus leijuu
hetken hauraan.
Elän ja hengitän
vaikka huomista
ei vielä ole kirjoitettu
oksille auringonsäteiden
lauluksi kastepisaroista.
Elän ja hengitän
vaikka elämänpölyt
kutittavatkin
keuhkorakkuloita.
Nyt valo nauraa,
maalaa säveliään
hunnuiksi.
Sumu on
surunsa surrut.
Olen kaunis
ja aito.
Kaunis ja aito
(c) Oiva Utumaa
ja maalaa säveliään
hunnuiksi
kun sumussa
ajatus leijuu
hetken hauraan.
Elän ja hengitän
vaikka huomista
ei vielä ole kirjoitettu
oksille auringonsäteiden
lauluksi kastepisaroista.
Elän ja hengitän
vaikka elämänpölyt
kutittavatkin
keuhkorakkuloita.
Nyt valo nauraa,
maalaa säveliään
hunnuiksi.
Sumu on
surunsa surrut.
Olen kaunis
ja aito.
Kaunis ja aito
(c) Oiva Utumaa
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi





Kommentit
Sivut