OUTOJA AJATUKSIA HELTEESSÄ

Outoja ajatukset puhuvat,
piinaavat helteen näännyttämää
kaislarannan haaveilijaa,
joka kiukkuisena ulapalle katsoo,

jatkavat puhettaan itsetunnosta,
sen riekaleista ja siitä sanasta ei,
jota koskaan et uskaltanut
ääneen lausua,

ikäänkuin millään muulla
ei enää olisi väliä.

Meri soittaa laulujaan
ja ukkonen tekee tuloaan
myös pilvissä niissä, 
pumpulisissa missä
unelmiin haaveissasi leijut.

Uskallat olla rohkea,
haaveissasi käydä
maailman laidoilla,
puhua suuria,
ja antaa arvostusta muille,
ainakin silloin
kun ronskilla tuulella olet.

Mutta uskallatko rakastaa itseäsi,
tuota muukalaista joka,
peilistä katsoo,
tuota pientä ihmettä
joka puutteineenkin
on ainutkertainen.

Niin uskallatko jättää pois
kaikki naamiaisasut,
korulauseet ja suloiset valheet
ja katsoa silmiin tuota peilikuvaa,
joka muukalaisen silmin katsoo
ja antaa arvostusta itsellesi.

Tuolle muukalaiselle
joka arvostusta janoaa
enemmän kuin kukaan
muu päällä maan.

Niin uskallatko rakastaa
tuota peilikuvaa
joka piirteineen on niin kaukana
mutta kuitenkin niin lähellä
ja läsnä joka hetkessä,
heikkouksineen
kuin myös vahvuuksineen,
ja mahdollisuuksineen,
läpi koko elämän.

Niin uskallatko
ja osaatko olla rohkea.

Uskalla jo viimein,
heikkoudet ovat vahvuuksia.