Taas lorvi torvi
käyrä mäyrä,
nuottiviivastolla –
siinä kohtaa, missä
vielä joskus luki nolla.
Ja komppi pomppi
korkealle
uimaan kuutamolla,
sinne, missä yksin
ei saa tahtilajit olla.
Ja rumpukumpu
rytmit soitti,
soolot suolaisesti.
Patarumpu puhui –
ihme, että hermot kesti.
Niin jousi sousi
viulunkielen,
mutta ei kai sellot –
suloiset ne koskaan
sano: täytyy siirtää kellot.
Musiikkiruno Lento rento
(c) Oiva Utumaa
Lumiukot asuvat linnassa,
lumisen lyhtymeren valossa.
Ja niillä on kaulurit rinnassa,
ja lippunsa liehuvat salossa.
Ja karhut ne nukkuvat untansa,
suloisessa karhujen hovissa,
kun puhurit nostavat luntansa,
yötaivaalle myrskyissä kovissa.
Lumiukot palvovat pakkasta.
Eivät ukkosta - eivät akkasta!
käyrä mäyrä,
nuottiviivastolla –
siinä kohtaa, missä
vielä joskus luki nolla.
Ja komppi pomppi
korkealle
uimaan kuutamolla,
sinne, missä yksin
ei saa tahtilajit olla.
Ja rumpukumpu
rytmit soitti,
soolot suolaisesti.
Patarumpu puhui –
ihme, että hermot kesti.
Niin jousi sousi
viulunkielen,
mutta ei kai sellot –
suloiset ne koskaan
sano: täytyy siirtää kellot.
Musiikkiruno Lento rento
(c) Oiva Utumaa
Lumiukot asuvat linnassa,
lumisen lyhtymeren valossa.
Ja niillä on kaulurit rinnassa,
ja lippunsa liehuvat salossa.
Ja karhut ne nukkuvat untansa,
suloisessa karhujen hovissa,
kun puhurit nostavat luntansa,
yötaivaalle myrskyissä kovissa.
Lumiukot palvovat pakkasta.
Eivät ukkosta - eivät akkasta!
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi





Kommentit
Sivut