Loinen

A1)

Raudanlujat kätesi,

vihan nyrkkiin puristuu,

kasvoni kasvosi raivosta,

kyynelvirtaan hautautuu,

huudat julmia julki,

lauseita jumalattomia,

ovat sanasi kohtuuttomia,

heikkoon kohtaani kohdistettuja,

B)

Näinkö ihmiseltä ihmisyys viedään,

alistetaan, huudetaan, lyödään,

voit polkea, nylkeä, sylkeä,

viiltää lisää haavaista kylkeä,

näinkö todella tarkoitettiin,

kun luottamus ihmiseen karkoitettiin,

olen alhaisempi alhaisintakin,

näinkö rakastaa tarkoitettiin?

A2)

Rakkaimmat kasvosi,

vihan irveeseen kuristuu,

käteni kätesi voimasta,

voimattomina luhistuu,

vaadit liian paljon,

lupauksia mahdottomia,

ovat ajatuksesi tahdittomia,

heikkoon kohtaani kohdistettuja,

B)

Näinkö ihmiseltä ihmisyys viedään,

alistetaan, huudetaan, lyödään,

voit polkea, nylkeä, sylkeä,

viiltää lisää haavaista kylkeä,

näinkö todella tarkoitettiin,

kun luottamus ihmiseen karkoitettiin,

olen alhaisempi alhaisintakin,

näinkö rakastaa tarkoitettiin?

C)

Mustia varjoja aamu kattoon heittää,

ihmisraunio mustelmansa unohduksella peittää,

kuin alistettuna nurkkaansa, loinen eteiseen kulkee,

lähtee töihin hiljaisena, oven takanaan sulkee.

B*)

Näin ihmiseltä ihmisyys viedään,

alistetaan, huudetaan, lyödään,

saat polkea, nylkeä, sylkeä,

viiltää lisää haavaista kylkeä,

ehkä todella tarkoitettiin,

kun luottamus ihmiseen karkoitettiin,

olen alhaisempi alhaisintakin,

näinhän rakastaa tarkoitettiin.