Hups?

Maija Poppasena lensin uniisi,
rastasparvi kintereilläni,
tohinalla törmäsin palomuuriisi,
tuohon mielesi suljettuun oveen,

kas kummaa en edes sorkkaruataa tarvinnut,
vaan olit jo valmiina,
päästämään elämääsi,
ehjäksi sen kanssasi elämään,

laitoin kiinni sateenvarjoni,
ettei elämän myrskytuulet taas minua mukaansa tempaa,
ettei hentoiset hiussuortuvani tyynyltäsi karkaa.