Sininen

Runoilija ButiTalat

nainen
Julkaistu:
9
Liittynyt: 16.10.2020
Viimeksi paikalla: 21.3.2021 18:36

Asuinpaikka: Helsinki
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

runoja, tekstejä, en tiedä näille nimeä, mutta ei kai kaikkea tarvitse nimetä
 
Sininen 
Olit poissa. Mies, joka nimesi minut. Ainut merkki olemassa olostasi oli vanha kuva syvällä kaapissa farkkujeni taskussa. Ja minä. Hän, joka sitoi juureni tiukasti multaan kiinni. Juureni syvällä piilossa, mutta silti siellä. Hän, joka istutti minut. Olit vahva kuin leijona, mutta pienen pieni siemen ajoi sinut pois. Vesi ei riitä siemenelle. Se tarvitsee aikaa, lämpöä. Moni mies osaa viljellä, mutta harva kasvattaa. 
Äiti muistutin sinua luvatusta maasta, joten vältit nimeäni. Tyynestä merestä ja sen eri sinisistä. En valinnut isääni. Nenäni leveä kuin hänen, poskipääni korkeat ja suuni vakava, mutta sydämeni omani. Miksi maksan isäni synneistä. Minä en jättänyt sinua, olin tässä vierelläsi. Kuolitko minua vihaten vai vapauttivatko enkelit kahleistasi? He laskivat ruumiisi maahan. Katsoin, enkä itkenyt. Opetit minulle rakkauden pahuuden. Kuin unikon sievä vaaleanpunainen terälehti, mutta mikä tärkeintä sen neste, lumoava ja petollinen. Opetit kyseenalaistamaan rakkautta ja sitten lähdit ja jäin vailla vastausta. 
Lupasiko hän sinulle maailman? Hänen harteillaan taivas ja sen tähdet. Tarjosiko hän sylin, niin lämpimän ja puoleensa vetävän. Vajosit rakkauden kylpyyn. Ensin kastelit vain varpaasi, mutta lopulta sukelsit, tietämättä, että jokainen maa kantaa ongelmansa ja aika ajoin jokaisen meren varjostaa myrsky. Se tulee ja sekoittaa mustansa sen meren siniseen. 
Kun koko maailma huutaa vihaa, kuiskaatko korvaani rakkautta? Kun heidän verensä muuttuu mustaksi ja sydän kovettuu kerros kerrokselta, painatko kämmeneni rinnallesi ja annat minun tuntea? Säästääkö Jumala sydämesi pehmeyden vai muurautuuko se umpeen. Voiko rakkaus olla puhdasta, vai löytyykö valkoisten seasta aina pieni musta pilkku? Voiko se olla aitoa. Vai piileekö hymyn alla oman tunnon tuska? Harhateille eksynyt aviopuoliso. Mitä on rakkaus? Onko sitä vain yhtä tietynlaista vai voidaanko se jakaa moneen eri laatikkoon? Onko se kuin ukkosmyrsky, joka altaan kaataa heikoimmat puut antaakseen tilaa uusille? Vai auringon tuoma mahdollisuus jälleen uuteen päivään?

Mitä pelkäät,  hän kysyi. Pelkäsin sirpaleita, erikokoisia paloja, joita ei sais enää takaisin paikoilleen, kerran kun hajottaisit minut. Pelkäsin tietämättömyytä. Tiedän, että mikään ei ole ikuista, tämä elämä, me ihmiset, tunteemme. Onko sielummekaan ikuisia? Mutta päivästä jona ottaisit sydämeni ja paiskaisit sen lattialle, siitä en ollut varma. Sitä pelkäsin, päivää josta en ollut varma. Päivä johon en voinut valmistautua ja hihoja joihin pyyhkisin suruni. 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

"Onko sielummekaan ikuisia?" On hyvin mielenkiintoinen kysymys <3
 

Käyttäjän kaikki runot