Mangopuu

Odotin sinua siellä korkealla, kiven päällä kukkulalla
Silmät kiinni taivahassa, otsa vasten pilviä 
Sun kyyneleet ne valui vasten runkoa
Mänty, koivu, kuusenoksa 
Älä itke tyttö pieni sanoi mulle oravanpoika 
Silitin otsaasi ja avasit varovasti silmäsi 
Kerroinko koskaan kuinka ylpeä olen sinusta, sanoit viimeisellä hengenvedolla 
Sitä ääntä en enää muista. 
Joku päivä unohdamme kaiken ja joku päivä en enää muista sanojasi mutta sydämeni kyllyys ei katoa 
Tee vaikutus ihmisiin olemalla älä sanoilla
Mikä oli nimesi, entä tarinasi?
Join kahvia vadillisen, yksi kuppi vielä toinen 
Ei elämässä etene istumalla vaan häviämällä
Mitä kaikkea näitkään kun se tuli eteesi Näit tuonpuoleisen ja minä silmiesi heijastuksessa eteisen. 
Yksinäisten nummilla mä vaeltelin löytämättä sitä toista, kehtaamatta pyytää mä Jumalalta moista  
Tiedä että jossain tuolla maa halkeilee ja mangopuutkin itkee 
Sade kastaa kohdan, jossa nenä vasten multaa, otsa painoi kultaa, supisit sä hiljaa 
Ja mangopuut ne itkee 
Otit askeleet ne ensimmäiset kuninkaiden mailla
Ja ottihan hän pensselinsä, valitsi väreistä kaunehimman 
Ihosi, niin ihosi 
Ääriviivat piirsi ja kauniimpi kuin banaanipuu komeampi kuin mikään muu
Rukoilkaamme niille ketkä menetti ja jatkoi tarinaansa hiljaa