Juureni

Omat juureni juontaa rajantaa
pieneen Kirvunkylään Karjalaan.
Siellä äidin ja isän yhteinen
alkoi taival niin onnellinen.

Tuli aika ja koti piti luovuttaa
lähteä pois kohti tuntemattomaa.
Mukaan ei saanut juuri mitään sieltä
epävarmuus ja haikeus painoi mieltä.

Oli heillä myöskin onni myötä
koti Hämeestä ja isälle työtä.
Hellahuoneen niin pienen soman
sai nuorikko asunnoksi aivan oman.

Oli äidille myös helpotus suuri
työpaikka pesulasta löytyi juuri.

Niin hyvältä tuntui äidistä ja isästä
kun näkyi jo merkkejä perheenlisästä.
Oli siskoni syntymä ensimmäinen
minä kirjoittaja sitten jälkimmäinen.

Siinä turvallista lapsuutta elettiin
ja hiljalleen teineiksi vartuttiin.
Useinkin unohtui vanhempain opit
kun nurkissa pyöri jo pojan klopit.

Me suuremmilta toruilta säästyttiin
omaa tulevaisuuttakin mietittiin.

Tämä lapsuuden kertomus olikin tässä
miten jatkuu kirjoittajan elämässä?
Nuorena omat lapseni sain
heistä jokaisesta olen kiitollinen ain.

En voi pyytää enenpää
olen saanut elää täyttä elämää.