Lumihiutale,
katsoo maahan pilevestään.
Hän näkee maailman joulun,
sitä miettii yksinään.
Hän hiljaa putoaa,
maahan valmiiksi lumiseen.
Ei hän nää ei kuule,
mutta tuntee joulun.
Mistelinoksa jo peittyy,
joulun hankeen valkoiseen.
Kuulee lasten laulun sekä kulun reen.
Kinkut sekä piparit on uuniin palaneet,
mutta tunnelma se kestää ikuiseen.
Joulun tähti katsoo taivahalta hiutaileiden tanssia.
Se kerran oli tärkeä,
nyt aivan yksinään.
Tähti vilkuttaa ja sädehtii,
yrittää tulla huomatuksi,
kaikin keinon tunnetuksi.
Se hiljaa huokaisee,
katsoo joulun iloa yksin taivaalta.
Lumihiutale...
Selite:
Öööö
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
