Kuljen mietteideni varjoissa.
Yritän löytää vastauksia.
Löydän paljon salaisuuksia.
Haaveita minulle uskottuja.
En tiedä mikä muassa mättää,
kun kaverit joskus yksin jättää.
Ne eivät taida edes huomata.
Joskus mua ei vain kaivata.
Silti kun jokin riita puhkeaa,
saan rientää minä sitä sovittamaan.
En tiedä miksi muuhun luotetaan.
Kaikki salaisuudet tietää mä saan.
En tiedä haluaisinko tietääkään,
mikä toisen saa itkemään.
Toiset arpoo, mitä toinen tuumii,
sisälläni tuokin tieto vaanii.
Tiedän riitojen puolet,
kuulen varoituksen ennen riitaa.
Tiedän salaisuudet,
joiden aiheuttama epätoivo tuottaa toisille tuskaa.
Ne tietää minun kuulevan,
kun on jollain asiaa.
Kertoo riidoistaam ja huolistaan.
Ne valittaa,
miten yksin ovat vaan.
Mut' eivät huomaa, että mäkin sen kestää saan.
Olen paikalla, mutta en läsnä.
Aivan sama oonko tuolla vai tässä.
Huudan pimeyteen,
kohti valoa juoksen.
Tarrautuu köyteen,
jota pitkin mä nousen.
Kyllä ystävät välittää.
Mutta aina ei nekään nää.
Toisinaan vain unohtaa,
ei ajattele sanojaan.
Ne luulee,
että muita saa vastauksia.
Kun jossain tuulee,
saan hankaumia.
Riskitilanteisiin joudun liiankin usein.
Tiedän ratkaisun ennen kuin se kulman takaa kurkistaa.
Kun neljä huutaa toisileen,
niin mun kurkkuani kuristaa.
Tiedän mitä toinen ajattelee.
Tiedän mikä ongelma on.
On ihan hirveää,
kun viestejään,
toiset pyytää mua välittämään.
Oon niille kuin tunteiden tulkki,
tai elämän terapeutti,
vaikka en kumpaakaan oikeesti oo.
Mä kohta räjähdän,
ellen ymmärtää saa.
Miksi luotetaan,
miksi salaisuudet joudun kantamaan?
Se onhan etuoikeus ja ehkä ylpeydenkin aihe,
mutta siltikin vain seuraa raskas tilanne.
Silla joskus käyhän niin,
että kun riitaan itsekin mä joudun,
tiedä en, kenelle puhua mä voin?
Kun neljä riitelee ja tilanne on huono,
niin huulet kiinni puserraan ja oloni on huono.
Välillä käy joku tiukkaamaan,
mitä toinen miettii.
Mutta vala aito tiedon ulospääsyn tukkii.
Toisinaan pelkään että jos en kerro,
aivan yksin jään.
Toivon kuitenkin,
että voin luottaa ystävään.
Välillä aitous ja rehellisyys,
vie paikkaan hankalaan.
Mutta toivon, että uskollisuus,
joskus palkitaan.
Saan siivet, kun kuulen kiitoksen.
Saan onnen hetkellisen.
Joskus tunnen syvää pimeää,
kun ulkona yksin jää.
Ne ei ehkä sitä tarkoita,
kun ovat itse siinä kasvaneet.
Mutta minun maailmani ja ajatukseni,
muista erilleen on kehittyneet.
Toisinaan tahdon olla yksin,
mutta joskus se masentaa.
Toivon että joskus yhdessä,
kaikkien ystävien kanssa saan.
Vielä pimeys heitä erottaa.
Toinen toiselle huutaa vaan.
Vaihtuu kuvio ja maailma pyörii.
Miksi nimeni mun mukana hyörii?
Miksi olen täällä risteyksessä,
monta rautaa tulessa?
Olen kaikkien puolella,
mutta on se vaikee tajuta.
Ehkä joskus vielä, voisi monta puolta,
sulaa yhdeksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
