Tänään oli jo melkein kevät,
vaikka huomenna saattaakin olla
taas talvi.
Rakastan vuodenaikoja,
sekä kaikkea
mitä pystyn
silmilläni koskemaan,
oli ne sitten värejä
tai vain heijasteita.
Rytmitys hieman hukassa,
mutta olisin minäkin onneton,
jos katsoessani toisen silmiin
näkisin oman kuvani,
sillä silloin
maailman kaunein maailma
ei saavuttaisi tajuntaani,
sillä vaikka Narkissos saattoikin
olla eri mieltä,
ei oma sielunmaisema
ole koskaan niin kaunis
tai värikäs,
kuin toisen.
Subjektiivisuuden ollen
kuitenkin ainoastaan jokaisen
silmässä,
on helpompi tökkiä
toista hammastikulla
kuin sytyttää valo pimeisiin huoneisiin,
sillä yleensä on helpompaa nähdä
itsensä kaikkialla,
kuin uskaltaa katsoa
sitä ihmeiden maailmaa,
joka meidän läpi välkehtii
hetkestä hetkeen.
Kaikesta ei tarvitse kuitenkaan hyötyä
itse.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo. Mukavia ajatuspähkinöitä pureskeltavaksi.