Aurora Boreal

Kollektiivisesti
käymme samaa kierrosta,

kun valintojen tekemisen vaikeus
meidät kiinni on saanut.

Ei paikkaa,
ei rauhaa,

ei tarpeeksi isoa lokeroa,

jossa olisi hyvä rakentaa.

Kiristää ja puristaa,
en minä tähän mahdu,

seinät liian lähellä,

eikä ihmisen pimeys
anna minulle tilaa hengittää.

Kollektiivisesti
käymme kaikki samaa tanssia,

kun rakkaus on helpompi rikkoa
kuin rakentaa,

pelolla on valta,
eikä rohkeus ole vielä saapunut.

Kaiken peittyessä valkoiseen vaippaan
on aika unohtaa

ja aloittaa alusta.

Ajan kysymys,
kuitenkin,

mikään ei toimi paremmin kuin armo,

eikä mikään loista vahvemmin kuin toivo,

sillä vaikka epävarmuus rakentaa persoonamme

ja riittämättömyys sulkee sydämemme,

emme me voi muuta
kuin nousta,

yhdessä,

läpi niiden seinien,
jotka olemme yhdessä rakentaneet.

Rakkaus sen tien
meille raivaa;

kaikille tilaa hengittää.