Luopumisen sekavuus

Vaikka musta lima
nyt kuplii kruunustani,

minä selvisin.

Valitsin pitkään
jokapäiväisen helvetin,

muka loogisessa mielessä,

kestin itkut
potkut
kivun
särkyneet tavarat
pelon

kestin ne kaikki.

Kun tavoittelee korkeinta
löytää yleensä ensin
syvimmän.

Luopumisen sekavuus

virtaa kirjaimiksi,

ja sitten katoaa.

Hiljaisuuden kaamottava
meteli
repii tärykalvoja,

ja minä vannon,
etten enää tarvitse pimeää,

vaikka se mukana kulkeekin.

Onnellisuus ei ole
valmiina purkissa,

eikä sitä pelokkaille myytäisikään,

vaan se rakentuu
pienen pienistä,
rujoista palasista,

joita valinnoiksi kutsutaan.