Kadotin tahtoni elää silloin,
kun en enää kyennyt luottamaan ihmisiin.
Kadotin uskoni huomiseen,
kun en enää pystynyt sulkemaan levollisesti silmiäni.
- Siitä on aikaa,
he sanovat.
- Jatkaisit vain matkaa,
kuulen kuinka kuiskaavat.
Voimattomuus repii jälleen sieluani,
kuin syksyn viima se kylmettää.
Talven tullen lisään siihen lumisateen,
jonka toivon hukuttavan myös itseni.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
