Nukun sängylläni valveilla. Nukun, jotta asiat selkiytyisivät, mutta en näe oikopolkua.
Ristin käteni, jotta Isä kuulisi huoleni, painaisi kädellään myrskyä sisälläni laantuvammaksi.
Haluaisin tehdä kaiken, mutten pysty mihinkään. En ajattele tekojani enää. Tiedän olevani rakastettu, mutta en tunne olevani rakkauden arvoinen.
Missä minä olen?
Nyt tiedän miltä tuntuu olla aivokuollut.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi