Elon syke

Runoilija sokeriton

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 12.11.2018
Viimeksi paikalla: 1.8.2019 14:54

Asuinpaikka: Helsinki
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
7.6.1989

 
Kauttani avautuu salattu maailma, lukittujen tasojen taivaalle. Se hämmentää yhä, pysyy piilossa onkaloissaan. Palavan hohteen hiilloksessa liukastelen nyt muistojen kivillä, kun tanssien pölyn auringonlasku vajoaa kuoppaansa kauneuden tahtiin. Muistan taas kaiken alun, miten vihreältä tuoksuikaan vapaus vieraassa maassa. Matkaseurana levoton Leopardisielu ja rauhallinen, tuntematon Metsä, jossa ikivanhat puut kasvoivat mustikanvarpujen keskellä. Huumaantuva maa oli levällään taivaan väreissä, kun loitsuista karvas arki viiletti asfaltilla. 

(Eksymistä vironlaivan autokannella. Tien varrelta ostettuja omenoita isossa säkissä, haikaranpesiä, ampiainen tuulilasissa. Rinnat paljaina pärnulaisella rannalla teimme kärrynpyöriä ja istuimme hiekalla, josta kosteus imeytyi shortseista läpi.)

Maisema oli vuorotellen maitoa tai marmeladia, hyytelöä silmäkuoppien takana. Oli niin hyvä olla lämpimässä solmussani, viivojen lentäessä vieressä. Paistattelin ahnaita katseitani auringossa, kuopalle menneet reiät täynnä pehmeää valonväristä muusia. Kilometrikaupalla asvalttia, peltoja, metsiä ja vuoria. Vieraita kieliä ja valuuttoja. Rekkojen takavaloja horisontin hämärtyessä ja tutuksi tulevia rytmejä, jotka johdattivat illan pimeyteen. Pakokaasujen ohituskaistoilla luotimme henkäyksiin, jotka luisevana tahmana valuivat alas. Oranssi välähdys kodista putosi kristalliin, kun elon syke vailla kahleita kiisi utopian aamussa. Lipuva autuus kohti harmonian sävyjä piti meidät tien päällä. Aina oli kaunista, kun katsoi oikeaan suuntaan.

(Ahdistus vahvojen tunteiden puuttumisesta tähtitaivaan alla liettualaisella järvellä. Mona Lisa suojelusenkelinä auton ohjaamossa, valomiekan muotoinen ledlamppu yövalona.)

Yhteinen avaruutemme oli ikuista buffetinmetsästystä. Aina oli kova nälkä pohjattomuuteen, jota ammensimme yhteisistä ja yksityisistä riippuvuuksistamme. Taatelisydämiset päivät maistuivat kastikkeilta. Pähkinävoihin ja majoneesiin upotetut tunnit valuivat sormiemme läpi kevyenä massana, voidellen raollaan olevat mielet virheettömiksi. Vinojen rivien kaipuu tyynnytti kireyden ja kitaran kielet kuin tuntosarvet kohottautuivat vireyttä kohti. Pinosimme haaveidemme kartat päällekkäin ja viiletimme oranssina pyörremyrskynä seikkailusta toiseen, jokien virratessa c-mollissa lonkkavikaiseen sydämeeni. Ensimmäisestä sykähdyksestä sydämen pysähdykseen taivutimme kaulojamme aurinkoon, elävänä massana syvissä vesissä. 

(Öitä hautausmaan parkkipaikalla ja anarkistien tukikohdassa Varsovassa. Öinen peseytyminen järvessä. Rumpurytmejä, jotka loivat tahdin sydämen sykkeelle.)

Alaston maine karkasi tukikohdastaan, kun sorsat pyörivät ympyrää ja aurinko heijasti sielun varjot katukiveen. Levottomuus täydellisyydestä värjäsi mieleni kirjavaksi. Toiveet tahrasivat autuuden ja minulle osoitettiin taas paikkani universumissa, jonka ympärillä syntyy tähtiä. Aina oli virkattava järkeä jokaiseen tarinaan, vaikka maaginen hilpeys vaati mahdottomuuksia ja taianomainen valo sielussa kukki keskiyöllä. Olin kasvojen vankina, iättömyys kyyneleissä. Aina yhtä avuton muuttumaan. Olin auki kuin taivas ja silti lukossa. Ilman sahaa halaava puu. Oksat ja sydämet ojossa kurkotin salaisia kattoja kohti, keskittyen tahrattomuuteen avain kädessäni. Aina kun yritin lentää, kaaduin. Ilman siipiäni tunsin itseni niin pieneksi.  

(Kaasukeittimellä keitettyä kahvia bensa-asemalla. Otsalampun valossa paistettuja banaanimunakkaita. Patti Smithin Woolgathering. Peilipallon palasia matolla, kuiteista taiteltuja paperiveneitä.)
 
Metsäjäätelöä virtasi puron suonista vuorilla, siellä missä joen tuoksu viileänä hohti valkoisten kivien valoa. Tunsin palkokasvien tuoksun korvakäytäväni kautta ja eilisen illallisen äänet valkoisella kylmällä posliinilla. Mahavaara vaikeutti olemisen keveyttä mutta viileän ja lämpimän välissä oli rako, jonne mahtui lepäämään.

(Sushia metsässä. Pilaantuneita kananmunia, hajonnut tuulilasi. Pellolla oksainstallaatio kuin satanistisessa seremoniassa.)

Viimein pääsimme Prahaan, jossa espanjalaisia täynnä oleva keittiö oli kotimme. Sumuisessa yrttitarhassa viettämämme yö repi harmonian riekaleiksi ja nakersi leivästä kulmat. Onkaloiden uomista vuosi vihreää kurkkusalaattia ahdistuksen kainaloon, kun steam punk vihelsi vihamielisenä ympärilläni. Yllättäen tarrasin kiinni kehdonreunaan myrsky-yönä, tuulen kuiskiessa hyytäviä solvauksiaan. Lainattu pipo päässäni selvisin kylmyydestä. 

(Otsalampun valossa luettuja rivejä. Varjoja, jotka sykkivät sydämenlyöntien tahtiin. Vintage -liikkeitä ja drum & bass bileitä. Kerrostalon pihassa pissaamista.)

Talvea pakoon kurkottelevat päiväni maistuivat vihreältä sammalelta ja kaipuu metsään hämmensi. Leopardi kuudennessa kerroksessa aavisti Wienin jämähtäneen odotuksen, joten lainasin taivasansojen kolarit kotiini. Pilvistä valuva viileys hyydytti sekavan mielen tyynessä kehossa, karkottaen ahneuden aistien ulottumattomiin. Kauhoin omaa tyydytystäni heinien lakoon, kunnes epämukavuuksien jumala veti kahvasta ja nukahti sielujen kohinaan koskella. Laitoin muiden tarpeet omieni edelle. Yöt uimahallin parkkipaikalla turhauttivat, mutta aamuisin elin heijastuksissa, joissa kaikki oli mahdollista.

(Kiipeilykeskuksia, kipeitä käsilihaksia. Tunneiksi venyvää aamujoogaa. Teetä teknoklubilla, enkelinkuvia mekossa.)

Kuumuuteen heräävät aamupäivät veivät yksinäisiin kahviloihin ja ihmismassoihin. Kahden tunnin maku suussa paljasti haavat, jotka olivat syvällä mutta silti takkujen ulottumattomissa. Lasinvärinen Tonavan vesi kuivatti keravateknon pois, mutta olkapäitä ryystävä harmaus takertui solisluihin. Täydellisyyteen yltämättömät päivät vainosivat minua kasvottomina koloina. Menin joelle pesemään sieluni puhtaaksi. Vesi valui soluihin kuin maitona lasipullossa ja elämän virta huuhtoi hiertymät. Valittu reitti oli maalattu valmiiksi. 

(Hapankaalia ja linkkuveitsellä leikattuja juustoviipaleita. Suihkuttomia päiviä. Sukkien pesua ravintoloiden vessoissa. Likaisen ihon tuoksua ja laventeliöljyä hiuksissa.)

Kolme taivasta samassa maassa ylsi lopulta keskelle laitonta rantaa. Siellä sivelin sateenväristä ristiä vuorten välissä ja pisaroiden ääriviivoissa välähti pilvimuurin valo. Hajataitteisin katsein kaatui kohtalon airoista kasvien mahla sysimustiin rasvaisiin silmiin, humahtaen kuin hyökyaaltona vatsanpohjassa. Otsalampun valossa satatuhatta valhetta yksinäisyydestä kaartoi taivaan pilvien väliin ja valot talojen takana kimmelsivät kuun kahleessa yllättäen käsikkäin. Uusi sähkö tuulessa sai maksan vihlomaan. Pelkkää happoa soluissa ja aristava hellyys atomien ympärillä tanssin tahditonta jäykkyyden tanssia. Lopulta raja kului paperinohueksi halkeillen reunoilta. Kaipaus takaraivollaan syntyi uusi aika, joka tasasi viallisen sykkeen.

(Graffiteja, lätäköitä, salaisia sormien hipaisuja. Öitä hostellin pihassa ja kahvinkeittoa keskiyöllä.)

Kehitysvammaiset apilat mielessäni taapersin tuliviidakossa, korvillani kasteen tuoksu. Rivien väleihin piilotetut aarteet haukotuksineen villinä virtasivat ympärillämme vuoren auringossa. Ympyrät avonaisina sylikkäin nostivat tuulen ilmaan ilman virtaa. Sateenkatseinen avaruus yllämme, kaatoi kauneuden soluihin ja marsipaaniaurinko loisti lukkojen läpi. Ilman kasvoja täysin ehjänä.

Vapaan kaupungin kosteassa aamussa salaiset unipatsaat heräsivät eloon. Peukalon alta virtasi metsän sadekuuro. Korventava mahdollisuus unohtui menneeseen, kun seitsemän päivää haihtui ilmaan vallihautojen väleistä. 

Saatoimme sonetin virtaan, johon saaret ei yllä. Kehykset ilman kuvaa värisivät tuulessa, jonka mukana lämpö haihtui läntisille rannoille. Vaihtoehtoinen tulevaisuutemme maistui valolta ja keimailulta. Kahden gramman aamunsarastuksen sakaroista tippui sangriaa paidan reunalle, kun maustoin kevään hyytävällä elolla, hypyllä Bohinjin jäiseen veteen. Pisaroina kastelivat ohdakkeet sielua yön tunteina ja pilvinen kuu maistoi kahlaavan hymyn kaihon. Saavuin ilman olkapäitä viimeiseen tarinaan.

(Tindertreffeillä tavattu elokuvaohjaaja, suihkuja vieraissa paikoissa. Viestejä, joihin en vastannut.)

Sillan alla tunsin huulillani helmet, jotka pyörivät mauttomina ympyrää. Tavallista arkisuutta yössä, jossa hytkähdysten olisi pitänyt tuntua huimaavilta. Oli kuin selkärankani olisi ollut täynnä kiviä, mukuloina kerätty aidaksi estämään tunteita valumasta sisäelimiin. Oksien yllä siinsi rajojen ylin mahdollisuus, jota tavoittelin viiman kantama avaruus takanani. Versova häkki hautautui alleni, vaikka pensaat kohosivat taiturimaisesti ajatuksien huumaavasta virrasta. Lasinvärinen painoton sydän lauloi yön lauluja yksin ja vapaana. Sumuissa sulkien portit takanaan se pakeni omien harsojensa vangiksi. Salmiakinvärisiin vesiin veistin tulevaisuuteni. 

(Tuulilasia väisteleviä perhosia ja sarkasmia joka jäi ymmärtämättä. Irronneet hiukset heitettiin aina luontoon, lintujen pesämateriaaliksi.) 

Ajoimme vuorelle kahdestaan, huonoista enteistä huolimatta. Savunkatkeroimassa maassa tuoksui palava puu ja metsän mustat värit. Argentiinalainen ystävällisyys leijaili mökin ympärillä, odottaen meitä hiljaisuuden keskellä. Malttamattomina notkuivat rypäleet pimeyden puissa, kun samanaikaisesti soivat lehmien kellot ja liskojen oranssit täplät. Tuntemattomaan soi sarastus elämää ja tekno sylissä muistutti unista, jotka tajuntaan ylsivät yksinkertaisuudellaan. Pimeän niityn kilinä korvissa laukkasin niska vinossa olemisen viileyteen. 

(Peili pellolla ja lehmien kanssa tanssimista, kukkia korvan takana.)

Ilman vettä oli iltamme janoinen, kuivuen kokoon kynttilänvalossa. Käsissä tuoksui ufot ja pippuri, kun vaalimme tapojamme, päidemme välille valettuja. Taivaalla värisi varjojen sumu ja kolkkona vedin ruumiini lämpöön. Saunan häipyvässä lämmössä tunsin ihoni kostuvan ja mieleni hämärtyvän osaksi maisemaa. Maistoin kuvajaiseni taivaan varjoissa, joihin sulauduin menettäen rakentamani ajatuksen. Taivasta astelin autuuteen, kun vinojen kattojen palvonta lopulta päättyi. Usvainen maisema lepäsi majassaan ja sammalet kasvoivat kantoja pitkin kuin ikiaikainen elämä. Hetkessä harmaa taivas olikin täynnä sävyjä, joiden väleistä hohti hiljaisuus.

(Tuulilasiin törmäävä lintu. Toistuvia numeroita, joiden ympärille loimme merkityksiä. 111. 420. 111. 420. 111. 420. 111. 420. 111. 420. 111. 420. 111. 420. 111. 420. 111. 420. 111. 420. 111. 420.)

Valorykelmät taivalsivat hykerrellen kanssamme Kroatian yöhön, jossa unohtunut meri sai maidon kiehumaan mahassa. Kaksi aurinkoa mahtui sittenkin samalle taivaalle. Rannan tuuliset kiemuratiet ja yöt ilman hautausmaita pitivät meidät tiiviissä nipussa ja ohdakkeiden tarrat pysyivät majoissaan. Kadunvarsijeesukset hymyilivät meille risteiltään. 

Intuition voimalla liitelimme kaupungista toiseen, maalaten mytologian seittejä silmäkulmiimme. Tavoittelimme taikauskon syvintä tarkoitusta. Korteista näimme tulevan ja menneen, käsistä katsoimme nykyhetken. Sieluuni oli kaiverrettuna pyhät riitit, joista lusikoin kerman päältä. Muovailin siitä muistojani, joita voisin myöhemmin kääriä kultapaperiin ja esitellä muille täydellisinä, viimeisteltyinä ylpeyksinä.

(Varjopornoa, käärmeitä, tupakantumppeja majoneesipurkissa. Kristallietanan läpi kuvattuja videoita. J’existe.)

Haudattu kateus auringon varjossa vaikeutti hengittämistä ja vihojen virrat ylsivät nilkkoihin viilentäen sydäntä. Pahamaineinen makeus riuhtaisi itsensä irti kuvasta, jossa maisemat ylväinä kohosivat vuoristosta. Talismaanien ihme palvoi meitä kaltaisenaan, kun valtavat valkoiset aistit syöksivät valtamerien voiman sieraimiin. Ammensin elämää oudoista lähteistä, vaikka pääni oli pakahduttavalla mutkalla ja sydämeni takataskussa. Lopulta tahtimme rauhoittui ja juontamamme valheet vakavoituivat.

Täysikuu kahlitsi otteeseensa ikuisen roudan loisteella. Tähtitaivaan alla humahti ajatuksiltani pohja, kun ahdistuksen maustama uusi ajatus livahti mieleeni ja avasi silmäni. Olin samaistunut vahingossa manipuloituihin myytteihin. Pelko toi voimaa jaksaa matalissa vesissä, kun kartoin kauhuja naamioni takana. Yhä uudelleen ilman tavoitteita ja päämääriä olin valanut elämäni samaan muoviseen muottiin. Robottina noudatin vanhoja tapojeni kaavoja, elottomia rutiineja vailla tarkoitusta. Sielun sokeus tukahdutti totuuden. Voisiko vieressä kahlehtiva kangastus sittenkin näyttää totuuden vainojen vangiksi jääneestä linnusta, joka siipiään on piilotellut koko elämänsä?

(Aamupalattomia aamuja, vihreää lasia sirpaleina asfaltilla. Teknobileet, joihin kiipesimme sisään ikkunasta.)

Aamun taika auringossa venytteli kermaisia tuntosarviaan kohti heräävää maailmaa. Ilma oli Tarkoituksia täynnä, kun kohtalo kantoi meille granaattiomenoita suoraan puusta. Uusi sielu oli talismaanien ihme ja toi uutta eloa ja jännitystä matkantekoon. Mustista ikkunoista näkyi keijujen uusi tulevaisuus. Ehtymätön jano tulitaivaan rajalla saneli meille maailmamme pyrstöt.

(Sudokuntekijöitä, tanssijoita, pilvenpolttajia. Halpaa punaviiniä märällä terassilla Montenegron pääkaupungissa. Riitoja, joiden järjettömyys muutti ne niin koviksi, ettei niiden läpi voinut tunkeutua.)

Keijujen taival päättyi tanssin syvyyksiin piilotetulla klubilla. Mustassa punaisuudessa väsymyksen hiljainen meteli ja lattian karu mahdottomuus kaivelivat kiduksiaan. Vajavaisen olotilan karvas manteli hajosi säpäleiksi viipyilevässä kaaoksessa, jossa sokeus rohkaisi ajamaan yön ympäri. Patsastalossa ajoimme ympyrän läpi viuhahdellen koloista taivaalle. Terveyden rajalta ammensimme maksamme raot umpeen, kunnes täyden viinilasin muisto haalistui koirantuoksuiseksi saduksi.

Rajoilla savu hälveni jäykkyydeksi, jonka läpi matelimme hihitellen. Virkavallan kahleet eivät meitä hallinneet, vaan ratsastimme omilla säännöillämme. Bosnian tuuli paljasti ytimen herkkyyden. Timantit puhdistuivat vinosti parkkeerattuun autoon, jonka ympärillä laajakaista veti aamuun toivoa. Kuplivan naurun luolassa oli jälleen avoimet ovet.

(Itsetehtyä limoncelloa auringonlaskussa vesiputouksen parkkipaikalla. Likaista vettä, jossa rituaalit oli kielletty. Lainattuja savukkeita, vieraita kasvoja.)

Toisinaan vihaa tarkoittamaton kiukku leijaili ylläni kuin myrskypilvi, joka sataa vain pehmeyden päälle. Pimeyden musta mahla, kuin jäätävänä mämminä, valui ylleni ja satoa kasvava maa mädäntyi. Varmojen vastausten haavat avautuivat viimein Mostarin yössä, vuotaen kuumaa hämmennystä jokaiseen soluun. Kiireinen liike sielussa velloi pahoinvoinnin lailla, lietsoen paniikkia levottomuudellaan. Armahdin vieraan kiukun ja tallensin lakaistut tunteet niskanikamiin. Nojasin vinoon, kunnes heräisin jälleen harmoniaan.

(Autonkorjaajilta lahjaksi saatu vodkapullo, kaupunki täynnä juhlavaateliikkeitä. Karvalakki ja leopardimekko koripallokentällä.)

Balkanilla kaameudet vavisuttivat sielua. Tyrmäävät muurit olivat vailla ymmärrystä, joka puolelta läpitunkemattomia. Tiheäksi umpeutunut tie tasangolle kääntyi vasemmalle ja oli meille liian ahdas kulkea. Kaameuksien loppu tuli ahdistuksen ytimessä, missä hengitys ei loppunut koskaan, vaan latasi virtaa mustuudesta ikuisesti kenenkään ymmärtämättä. Takeltelin happea kyynelkanavista ypöyksin yksinäisyydessäni, nyrkkinä kurkussa koko äärettömyyden kaikki ahdistus. Kosovon kissat ja historiat takiaisina seurasivat mukana valoon. 

Teroitin veitseni pumpulissa ja poljin viimeiset askelet viimeisillä voimillani, kunnes syöksyin kohti tuntematonta tuttua. Tasattu manner tuskasta itään laittautui jälleen hehkeäksi kylmille säille. Otavan reunalta kurkottivat päivien katseet, jotka hajanaisina vilkuilivat majataloni ikkunoista. Kotikaupungissaan eksyvä höyhen ikkunattomassa illassa vieri kotiin kuin painoton aamunkaste jäisessä avaruudessa.

Takarivin pinoissa näin sienten loisteen, kuminan kasteisilla askeleilla ja tajusin, että sittenkin. Olin vain lihaa ja luita. Olin sielu. Olin ihoa, hikeä, virheitä ja arpia. Vain ihminen, en muuta.
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Rikkaasti kirjoitettua,
sujuvaa luettavaa nautinnolla maistuvaa kerrontaa,
kielikuvat avaavat aistittuja hetkiä,
mielikuvissa on ihanaa viilettää mukana,
kertakaikkiaan upeasti kirjoitettu,
tiivistykset jaksottavat ja innostavat ahmimaan tarinaa.
Ihmisyys on erittäin tärkeä asia, josta tärkeämpää on rakkaus <3 
 

Käyttäjän kaikki runot