onneksi se oli minua fiksumpi, ei jäänyt roikkumaan

Runoilija a5bc55df60dedfdc358a6df347bcdeff

nainen
Julkaistu:
9
Liittynyt: 10.6.2007
Viimeksi paikalla: 28.8.2018 10:45

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
20.4.2024

mutta kai jokainen tarvitsee
käden johon tarttua
kun on pää
jonka sisällä 
on niin kovin pimeää
 

pitäisikö mennä sen yhden luokse
ja jo vihdoin suudella
sitä kai se halusi
piti koko ajan kädestä
tuli syliin
tuijotti, tuijotti

(olen idiootti sillä oli kravatti ja sellaista sattuu että tarttuu kravatista kiinni ja kiskaisee itseään vasten ja sen ilme ja pieni henkäisy sanoi nyt se tapahtuu
ja minä -

käännyin pois)

ja toivoin ettei se olisi huomannut
kuinka tärisin aavistuksen
kuinka halusin vain itkeä
koska se ei ollut sinun kätesi josta silloin pidin kiinni eikä kenenkään muun käsi tunnu miltään paitsi väärältä ja silloinkin vain vihasin itseäni koska ei sen pitänyt mennä niin

saatoin sen bussiin ja se laittoi kohta viestiä ikävä jo nyt ja surunaamaa ja minua ahdisti ja välttelin vastaamasta koska itse

en tuntenut mitään

cc
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot