Se ainut naamio, jota ei voi vaihtaa elämän pukuhuoneessa.
Rapistuu, murtuu.
Ne ajatukset, joita kukaan muu ei omista, saa lainaan.
Hukkuvat.
Kehosi valkealla lakanalla. Mikä ennen oli tästä samasta elämästä verevä.
Vieraat ovat lapsesi kasvot.
Tiedät niiden olevan, kai.
Käykö minullekin niin?
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| emilis | Kaipuun nälkäinen viitta | 7.10.2007 | 0 | Runo |
| emilis | Juureton | 6.8.2007 | 0 | Runo |
| emilis | Kaunis koti | 23.7.2007 | 0 | Runo |
| emilis | Tämä tie | 21.7.2007 | 0 | Runo |
| emilis | Irvikuva | 21.7.2007 | 0 | Runo |
| emilis | Näiden seinien sisällä | 2.7.2007 | 1 | Runo |
| emilis | Et ollut se oikea | 13.6.2007 | 0 | Runo |
| emilis | Kunpa minun ei tarvitsisi | 12.6.2007 | 3 | Runo |
| emilis | Nimetön | 12.6.2007 | 1 | Runo |
Kommentit
Pysäyttävä runo, syvällistä pohdintaa. Hienosti kirjoitettu.