Samaa puuta

Runoilija KiiaPapaya

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 4.10.2018
Viimeksi paikalla: 17.9.2021 19:25

Asuinpaikka: Jyväskylä
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kirjoittaminen on aina ollut minulle
ulostie umpikujasta, tapa käsitellä asoita.
Tämä varmastikkin syynä siihen,
miksi kaappieni perukoilta löytyy tuhansittain tekstejä,
joista satoja en ole kirjoittamisen jälkeen edes lukenut.

Enkä tiedä tulenko lukemaan niitä koskaan,
osa maalaa niin synkkää kuvaa, muistoja,
joita en välttämättä halua nähdä enää.

Ehkä tuikkaan ne vaan tuleen,
muuttaisiko se samalla tapahtuneen tapahtumattomaksi?

Niin paljon, laitan sieluani sanoihin..

Nyt uskallan jakaa jokusen teille.
Arvostan sydämmestäni jokaista kommenttia,
ruusut ja risut kaikki on tervetulleita. <3
 
Piilotettu kauneus,
hiljaa, ei vaadi mitään.

Peilin lailla,
heijastaa kaiken.

Syvällä siimeksessä
villinä vapaudessa,
näet hehkun parhaiten.

Ei enää piiloa,
ei puskaa
mihin tätä päätä työntää.

Pimeyden laskeutuessa
synkkyyden kertoessa iltasatua,
voit kuulla niiden pienet äänet
laulavan sieluasi rauhoittavaa tuutulaulua.

Kaukana kaikesta,
pois egon kynsistä,
voit koskettaa tuota kauneutta.

Säväyksessä,
tiedät
ja tunnet kaiken.

Ei sanoille tarvetta,
ei tarvetta enää millekkään.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Joskus vain pelkkä läsnäolo riittää ja tuntuu todella hyvältä <3
Näin on, kiitos kommentistasi Star :) 
Upea runo.
Kiitos Anatta. :)
Runosi kauneuden kosketus kiehtoo. Pidin. Kiitos runoilijalle!
Kiitos sinulle superNatiivi. :) 
 

Käyttäjän kaikki runot