Haalea kevät. Suo minulle rakkaus.
Rakkaus joka kaikuu pimeydessä muodostaen jumalan.
Jumalan joka ei kuole koskaan.
Jumalan jonka vaikutusvalta yltää miljardeihin galakseihin.
Siitä yksinkertaisesta kosketuksesta, siitä kasvaa maailmoita.
Siitä yhdestä sanasta koko olemassaolo tuhoutuu.
Sillä vain peto on yksin.
Kouristelee raajansa nurin yksinäisyydestään. Sekoaa kaavoistaan ja funktioistaan. Se sylkee verensä ja lukitsee niskansa.
Sinä kauniin haalea kevät. Ethän anna lumen laskeutua petojesi maille ennen kesää?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
