Kuljin lapsuuden hämärään, luo yhden päivän ihastuksien, siihen mielikuvitusmaailmaan, jossa unet ja todellisuus vaihtelevat kuvina verkkokalvoilla.
Olin ymmärtämättäni ihminen empaattisimmillaan.
Koin maailman, jossa kovuus ja kyynisyys ovat vain kaukaisia krapulan häivähdyksiä. Siellä missä synti on syödä liikaa karkkia eikä maksaa liian vähän veroja.
Olin ihminen surullisimmillaan, haavoittumillaan ja kauneimmillaan.
Vaikken uskokkaan, enkä uudelleensyntymään.
Huomasin herätessäni löytäneeni ulospääsyn tylsästä aikuisuudesta niistä unohtuneista muistoista.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
