Kyynel
joka muistuttaa minua eilisestä
ja tuskasta jonka vielä joskus tunsin
Se kyynel on enää muistona
siitä menneestä ajasta
jolloin kyyneleet viilsivät poskeni verille
ja uursivat poskeeni reitin
Tänään pelkään
tulleeni tunteettomaksi ihmisiä kohtaan
jotka ovat niin hyvin palvelleet elämässäni
Tänään tajuan
kuinka tunteeni hiipuvat teitä kohtaan
vaikka rakastankin
Kyynel
ei ole enää suolainen
niinkuin pahoina aikoina
Eikä se helpota enää
niinkuin aikoinaan helpotti
Antaisitteko minun tuntea olevani ihminen
hakkaamalla minut maahan
jotta voisin vain todeta
omistanko tunteet?
Selite:
Erään ihmisen kanssa puhuttiin tunteista. En ymmärrä enää itseäni ja sitä, miksi en anna itseni itkeä.
Outoa, mutta jotenkin tahtoisin, että joku saisi minut itkemään...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis <3
Tuli omat tunteet ja mieletilat mielee. Itse en pystyis näin hyvin kertoo. Suosikki -->
Tuttuja tuntemuksia minullekin. Puhutteleva runosi
saa kipeitä muistoja mieleeni.
Kyyneleet joskus puuttuvat, kun on rakentanut suojamuurin itsensä ja maailman välille.
Kun muuri sortuu, itkukin palaa vapauttavana.
sama vika. jotenkin tuntuu etten pysty enää edes itkemään :/ pelottavaa.
aw,
upea runo. kertakaikkiaan.
minä en itsekkään pysty itkemään, vaikka kuinka haluaisin.
ja muuta tuollaista.
mutta kaunista. <3
kaunista tekstiä taru.
ja tuttuja tunteita.
koita pärjätä.