Enkelinpoikanen

Runoilija sateenvarjonkahva

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 24.10.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
                   Painuvat hiljalti kii,
jättävät
päivän tän taa,

nuo silmät enkelinpoikasen.


Aukeavat uudestaan,
kutsuhuudon
kuultuaan,

hiipivät vaivihkaa auttamaan.


Tuoksuu suru, tuoksuu tuska,
auttamaan rientää,

silmät enkelinpoikasen.


Hautaa pelastaja pahan,
uhraten mekkonsa, valkoisen
puhtoisen.

Laittaen päälle kuoleman kaavun,
itkien...
Selite: 
Enkelinpoikanen on kaunis sana.
Kategoria: 
 

Kommentit

Todella kaunis, loppu todellakin kolahti ja kovaa! "Laittaen päälle kuoleman kaavun, itkien..." Oooh! O.o

Otsikosta iso plussa.
itse nimitin erästä ystävääni enkelipeikoksi, siksi ehkä tykkän nhimestä.
Tää runokin on kaunis ja täysin sopiva tuohon nhimeen.
Mä en tajua miten en enää löydä sanoja, ehkä tää on niin upea.

Haikea ja pohdiskeleva runo, mutta miksi auttaja laittaa päälleen kuoleman kaavun!?

Enkelinpoikanen on tosiaan kaunis sana.
Kaunis on runokin, todella kaunis.

 

Käyttäjän kaikki runot