kulissivaimo

Runoilija b1556e7cc79a4c3f30c3b75d9adfa1d9

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 15.10.2003
Viimeksi paikalla: 19.7.2019 1:46

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kun ihminen unohtaa olevansa olemassa, häntä ei enää ole. *Katkeraa itkua ja polttavia kyyneliä*
 

kolmaskymmenes savuke syttyy, yhä turta.

Sinun arvostellessa, loukatessa,
kaikki se työ minkä tein kasvaa
äidiksi, olla äiti, unohtui sisältäni.

silkkaa hulluutta tein kaiken huonommaksi,
ja kadotutin onnellisuuden

- vähemmästäkin on henki menetetty, kuulemma.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Keskeneräiseksi mielestäni erittäin hieno ja vahva tunteenpurkaus, ei valittamista. Ei ehkä avaudu lukialle kovin helposti, mutta mielestäni se on vain osa runon hienoutta. Pidän tästä kovasti.

 

Käyttäjän kaikki runot