Riittääkö vuosi muistamista, sisimpänsä vuodattamista?

Runoilija b1556e7cc79a4c3f30c3b75d9adfa1d9

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 15.10.2003
Viimeksi paikalla: 19.7.2019 1:46

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kun ihminen unohtaa olevansa olemassa, häntä ei enää ole. *Katkeraa itkua ja polttavia kyyneliä*
 

Kukin heistä, omanlaisensa päivänsäde,
jokaisella tarttuva naurunsa,
taltutettava surunsa.

Kovin ikävöin, aina hetken kerrallaan.

Vaivoin pitelen muistoja käsissäni, ne tahtoisi
päästää teidät jo lepoon.

Kynttilä jokaiselle iltaisin, riittäisikö muistamisesta.

Minä jäin tänne nukahtamaan iltaisin, aamuisin heräämään.

Selite: 
Muistan teistä nukkuneista kaikki, muistan hetkiä kalliita. Antaisin paljon muistaakseni kaiken, äänet ja tuoksun. Nukkukaa hyvin rakkaat, nukkukaa hyvin.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot