Kuinka voisinkaan antaa

Runoilija b1556e7cc79a4c3f30c3b75d9adfa1d9

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 15.10.2003
Viimeksi paikalla: 19.7.2019 1:46

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kun ihminen unohtaa olevansa olemassa, häntä ei enää ole. *Katkeraa itkua ja polttavia kyyneliä*
 

Ei ollut monia ihmisiä joille olisit
voinut puhua pahasta olosta.
Minä olin lähimpänä sinua,
minulla ei ollut voimaa useinkaan,
voimia olla tukena, mutta asetin
sinut etusijalle, liian usein


*en tiedä miksi yritin niin kovasti pelastaa sinua*


Et antanut mitään takaisin siitä
mitä uhrasin vuoksesi, osa sinusta
satutti tietoisesti minua ja itseäsi.
Niin usein olimme ajautuneet siihen
tilanteeseen missä sinä halusit jo
luovuttaa, minä en voinut.


Lähellä loppua, päihteiden käyttöni
oli jo niin itsetuhoista että sen huomanneet
ihmiset hakivat apua minulle.
Suljetulle osastolle joutuminen oli
kaikkea muuta kuin pelastus.


Et ollut yksin, mutta ilman minua.
*en ollut lähellä*
Muutamassa viikossa tuhosit elämäsi,
*En ollut lähelläsi*
et riistänyt henkeä itseltäsi vaan ystävältäsi.
se henkilö oli minulle tärkeä


Olet pyytänyt anteeksi tekoasi,
tiedät etten voi antaa.
*En enää voisi katsoa sinua silmiin *

Selite: 
Sain sinulta henkistä ja fyysistä väkivaltaa, olit kuitenkin niin aidosti pahoillasi etten voinut jättää sinua.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot