Hiljaa istun jälleen yksin sängyssäni. Mietin aikaa taaksepäin. Niin kauan olenyksin istunut hiljaa sängyssäni joka ikinen ilta, etten pysty enää muistamaan milloin oli ensimmäinen kerta.
Musiikki soi hiljaa taustalla. Kuvastaen samalla paremmin tätä tunnetta sisälläni. Tätä tunnetta ei voi sanoa pelkäksi tuskaksi, eikä pelkäksi rakkaudeksi saati sitten kaipaukseksi.
Olen onnellinen vai olenko sittenkään? Haluaisin itkeä ja pomppia riemusta yhtäaikaa. Haluaisin myös käpertyä sänkyyni vain ihan yksin mutta haluaisin silti että, joku ottaisi minut kainaloonsa.
Sinua kait jo rakastan niin kovasti että, tämä välimatka saa minut hulluksi. Sä et vain sitä ymmärrä, olet vain kuin ennenkin. Haluaisin niin sinulle kertoa mitä ajattelen mutta se ei olisi järkevää.
Viime aikoina on mieleeni noussut, että olen kertonut sinulle liikaa itsestäni, vaikka olen kuunnellut ja ollut kiinnostunut asioistasi aina. Voisitko silti kertoa jotain enemmän että täyttyisin.
On mulla niin tyhjä olo ilman sinua, ilman juttujasi, ilman kuvaasi mielessäni..
Taas huomaan kuinka aika on vierähtänyt ja mä edelleen istun yksin, hiljaa sängylläni miettien samoja asioita.
Elämääni rupean jo ajattelemaan taivaana jonka jokainen näkee illalla ollessaan ulkona.
Tähdet loistaa kauniisti luoden tunnelmaa mutta se onni ei kestä pitkään. Pikku hiljaa alkaa synkät pilvet peittämään taivasta tähti tähdeltä. Lopulta missään ei näy enää tähtiä on vain pimeää kaikkialla.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
