haurasta

Tuntuu kuin olisin juuri herännyt unesta. Tajusin että, sydän mulla on niin hauras, joten päätin koittaa säilyttää sen ja pitää sitä kuin kukka kämmenellä. En halua menettää sitä, kuitenkin se on loppujen lopuks aika tärkee.

Istuin linjassa kuin uudessa unessa siinä unessa vain mietin kuinka suojella sydäntä. Katselin suurta maailmaa ikkunoista ulos. Näin kuinka linkki ajoi vaan suoraan risteyksestä, päin betoni seinämää. Niin matka loppui siihen. Nyt henkenä katson kun retkotan penkissä elottomana, hauras sydän viimeisen iskun saaneena, särkyneenä, vaikka niin kovasti sitä halusin varjella.

Nyt jatkan kuvitteellisesti matka, kuvitteellisessa linjassa. Vastaan tulee autoja, risteyksissä on autoja jotka odottavat vuoroaan. Parkkipaikoilla on autoja. Minä tässä kuvitteellisessa linjassa istun ja kuvittelen tulevaisuutta ja sitä mitä kaikkee hienoa mulla oisi voinut olla. Lopulta kuvitteelliset hetket loppu ja se oli viimene asia kaikesta mitä joskus oli. Hetken vielä on tästä kaikesta muistona murskaantunut veren ja tavaroiden sotkema linkki.

Kaikki oli loppujen lopuks niin haurasta. Entä jos en olisi päättänytkään säilyttää haurasta sydäntäni, oisko se välttynyt viimeiseltä iskulta ja saanut jatkaa matkaa.