Kahlasin veteen.
Nöyrinä aallot palvoivat jalkojani.
Kirkasta rauhaa.
Itkenkö?
Eheydyn jälleen.
Olen valmis.
Rikkokaa vain uudestaan.
Kun on jaloilleen päässyt
en kestä enää tulla autetuksi.
Kun viimeisen kerran minut näet
heittäydyn sinisten aaltojen kannateltavaksi.
Hiljalleen liukuen pois.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Uskomattoman hienoa ja koskettavaa kerrontaa...
Haavainen tunnelma, ja kuitenkin joku vahva varmuus löytynyt. Haurasta ja vaarallista, mieltäkiihottavaa tekstiä... Eheytyminen - kuoleman kauttako? Hemmetin arvoituksellista, ja maalauksenomaista.