Anna minun olla, huudan.
Kuule kuitenkin kuiskaukseni:
jää luokseni.
Ollaanhan ikuisesti
yhdessä erillään?
Samassa paikassa toisaalla?
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Misty | ERO | 25.7.2005 | 2 | Runo |
| Misty | Nimetön | 15.7.2005 | 0 | Runo |
| Misty | Viimeinen auringon nousu | 24.2.2005 | 1 | Runo |
| Misty | Nimetön | 13.7.2004 | 6 | Runo |
| Misty | Älä mene vielä | 13.6.2004 | 4 | Runo |
| Misty | Putoanko? | 13.6.2004 | 2 | Runo |
| Misty | * | 13.6.2004 | 9 | Runo |
| Misty | Nimetön | 7.6.2004 | 2 | Runo |
| Misty | Kaikki muuttuu | 2.5.2004 | 1 | Runo |
| Misty | Kadotin, mutta löysin | 10.4.2004 | 1 | Runo |
Kommentit
Voi miten minä samastun tähän. Ihan kuin kirjoittaisit juuri tämänhetkisistä fiiliksistäni. Kirjoitat upeasti, pidän tyylistäsi.
Kauniisti kerrottu... Vaikka kuinka haluaisi 'jäädä', on kuitenkin erottava ja kesä loppuu aina yhtä varmasti, kuin alkaakin...
Herkkää..kaunista.. Ah, pidin.. :) Sai olon jotenkin niin haikeaksi..
Taitavaa sanapujottelua vastakkaisuuksilla, ja asiasisältökin puhutteleva. Hyvä!
ERoaminen ystävistä on vaikeaa, mutta tuleehan aina uusi kesä :)
Ja kiehtoo tämäkin.
"Anna minun olla"-aloitus kuin väkivalloin irrottautumista jostain, mitä ei kuitenkaan tahtoisi menettää.
Runossasi vahva läsnäolo, tässä tai vaikka toisaalla. Hienoa!