Nimetön
Sydän särkyneenä nukkumaan
Uuteen aamuun
palasista kooden uusi sydän
Ei ehta
mutta kelvollinen
Ryppyinen, rakoileva
iltaa kohden mureneva
Kun haaveet on lopulta saatu kaadettua
olivat ne vain pahvia
turhia ja täynnä tuhat luottoa
tuhat turhaa luottoa
Lopulta siinä me jälleen seisomme
Sinä ja minä
Sinä onnellisena, ehtana ja vahvana
minä ryppyisenä, rapisevana
ja murentuvana
kuin sydän
jonka pakotit jälleen tappamaan
Ei tule enää olemaan ehjää
ei päivää ilman katkeruutta
alati kasvavaa surua
mustaa ja hukuttavaa
Vielä tulee aamu
jolloin sydän on vain pieni palanen
Eikä syki
enää koskaan se ei syki
Enkä minä palaa koskaan ennalleen
Selite:
Ei sanoja sanottavaksi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi