Miro-idea miehestä

Runoilija entropia

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 27.9.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Je ne regrette rien.
 

Silloin tällöin

en tunne tarvetta suurtekoihin:
voi olla että kaikki tarpeellinen

mahtuisi pieneen kaksioon


Ja täytyyhän sitä ihmetellä:

pinnallinen ja tunnekylmä

ja niin vähällä pärjää

ja sitten kun puhutaan yleisellä tasolla

niin toistelee kaavoja

ja takertuu pikkuseikkoihin

Ja tulee poika

pieni ja sievä

ja on päätä pidempi
ja voimaa on kuin pienessä kylässä

Ja ihan väärää tyyppiä
puhuu kuin mies ja näyttää lapselta
(ymmärtää mitä sanon
ja vastaa niin, että minä ymmärrän)
eikä noin paksulla murteella puhuen
voi satuttaa ketään, eihän?

Mutta minä en kuulu satuihin
enkä pieniin hetkiin, enkä puhu onnesta
Minä

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

"Eikä noin paksulla murteella puhuen voi satuttaa ketään eihän"
Veikeän söpö kohta. Muutenkin hyvä runo.
Ainut,mikä ei sopinut minun mielestäni tähän,oli viimeinen sana "minä",koska se mielestäni tuomitsi liian jyrkästi,että "minä"ei voisi tuntea mitään. Vaikka se olikin sarkasmia,niin silti. Ei sarkasmi sovi tähän runoon.
Muuten tosi hyvä runo.

tuttua tämäkin, ja muistan käyneeni melko pitkiä ja räjähdysherkkiä keskusteluita aiheesta: voiko ajatus miehestä/naisesta/rakkaudesta olla jotenkin puhtaampi ja parempi kuin todellisuus. tähän sitten loppuukin tuttuus, ja tuo minulle outo kuvaile osuus onkin oudon tirkistelevä selitys, hmm miehestä, äh. jotenkin se lopullinen kliimaksi ja se viimeinen tarttumakohta jäi ehkä puuttumaan, jotain mikä hyppäisi silmille, pohjustus olisi tässä.

 

Käyttäjän kaikki runot