Tuhannen lukon takana
minä olen, piilossa itseltäni
Olen oppinut seisomaan tuulessa
turvaamaan rohkeuteen, turvaamaan itseen
tietämään pienuuden, välttämään virheitä
tuntemaan vahvuuden, tekemään työtä
Minä muistan, vielä kun tunsin
aurinko paistoi, niin kuin tänään
Ja minä tiedän, mitä minun on tehtävä
ja minä tiedän, mitä en voi
en ole heikko, en ole eksynyt
tiedän, graniitti ei murru koskaan
Talo on kaunis, ilma raikasta
keväinen kaupunki kepeä, vilkas
Elämä jatkuu, kulkee polkujaan
minä väsyn vähän, ja palelen
minä nousen juniin ja autoihin
minä selviän, olen, minä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana!
Koskettava.
Hyvä runo.
Ja tässäkin loppu teki runosta niin ihanan kuin se voi olla. Eli todella ihanan.
TÄMÄ ON IHANA!
Jokainen lukija varmaan tuntee jotain itseään tässä runossasi. Ainakin minä,melkein kaiken,ja loput pystyin kuvittelemaan ja samastumaan.
Kuinka minä en ole aikaisemmin huomannut näin upean runon olemssaoloa? Kaunista kerrontaa..