Sade ropisee ikkunaan,
on kylmä enkä saa unta.
Mielessä kesän muistot,
ja niitä on tuhatkunta.
Syksy tuli niin äkkii,
ei kysynyt lupaa se laisin.
Joskus öisin mä toivon,
et kesän takaisin saisin.
Toivon, että sä ymmärrät,
miten väärin silloin teit.
Yhden yön aikana,
kaiken kauniin meiltä veit.
En tiedä miksi mä mietin,
muistot sattuu viellä.
Mietin missä sä lienet,
ja mitä teetkään siellä.
Jos joku vielä sua pettäis,
nostaisin sille hattuu.
Silloin voisit sä ymmärtää,
miten paljon sellainen sattuu.
Selite:
Vanha runo. (17.3.2004)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo. Pistän suosikkeihin