Kuinka niin kevyt?
Mitenkä rajaton?
Paljonkin kaivattu?
Enhän minä tiedä mihin avaruus loppuu
tai mistä rakkaus alkaa.
Elämän tahdissa huojuta itsenäisyyttäsi.
Ravistele rikki kahleet,
ne kauan rajojasi kiristelleet.
Ymmärrän, se kovin särkee,
riepottelee pientä.
Vaan tiedä,
joku tulee,
välittää rikki,
hukuttaa syliinsä.
Se joku tulee vielä.
Mutta ei ole aikaa odottaa,
on tullut hetki luottaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit