Eihän se enää edes todellista ole.
Pelkkää toispuoleisena tuntuvaa,
valjua särkyä.
Toisinaan, edelleen sä tunkeudut
mun mieleen, -siihen herkkään, pieneen.
Mutta et ikinä,
milloinkaan mihinkään muualle.
Päätin, et olemassa ole.
Sinä itsesi suureksi syönyt
mitätön mies.
Rakkaudesta, puhtaudesta rakennetussa
kodissani olet vain pahaa unta,
kertaalleen jo elettyä kipua.
Käsittämätöntä, kuinka rikotun
voi vielä suuremmin särkeä.
Miten voi pelolla peitelty eloton kankeus
olla jollekkin nautinnon karuselli.
Enää et huoneeseeni iltaisin astu.
Et puhu. Et koske, sillä minulle sinä
et ole kuin eletty, koettu likainen muisto.
Seitsemän vuotta, 2 555 suihkukertaa
siitä kun pakenin Helvetin esikartanosta.
Enää et minua tahraa.
Pelkkää toispuoleisena tuntuvaa,
valjua särkyä.
Toisinaan, edelleen sä tunkeudut
mun mieleen, -siihen herkkään, pieneen.
Mutta et ikinä,
milloinkaan mihinkään muualle.
Päätin, et olemassa ole.
Sinä itsesi suureksi syönyt
mitätön mies.
Rakkaudesta, puhtaudesta rakennetussa
kodissani olet vain pahaa unta,
kertaalleen jo elettyä kipua.
Käsittämätöntä, kuinka rikotun
voi vielä suuremmin särkeä.
Miten voi pelolla peitelty eloton kankeus
olla jollekkin nautinnon karuselli.
Enää et huoneeseeni iltaisin astu.
Et puhu. Et koske, sillä minulle sinä
et ole kuin eletty, koettu likainen muisto.
Seitsemän vuotta, 2 555 suihkukertaa
siitä kun pakenin Helvetin esikartanosta.
Enää et minua tahraa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit