Astun tiellä
Vain askel askeleelta
Katson alas
Koska mulla ei ole muuallekkaan katsomista
Askeliani katselen
Märällä tiellä
Tunnen märän veded ihollain
Tunnen olevani alasti
Ei suojaa
Ei lämpöä
Ei mitään
Pilviin nostan kasvoni
Kaadun polvilleni
Kysyn
Taas kerran huudan
Kuka
Minut löytäisi
Kuka
Minut pelastaisi
Missä
on se henkilö joka minut löytäisi
Kysynyt olen jo monen kerran
Mutta vastausta kuulen en
keneltäkään
Sade kätkee kyyneleeni
kukaan ei näe mua
eikö kukaan...?
Vesi sekoittuu kyyneleihin
kadottaen ne
Vielä
Odotan
Kysyn
Huudan
en anna periksi
ei.. periksi en anna
ei vielä.. ei ihan vielä..
Selite:
emmää tiiä mitä sanoi, yksi monets runosta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno!
Ahdistavaa epätoivoa ja yksinäisyyttä kuvaava koskettava hieno runo.