Syksyn lehtinä
putoilevat ajatukseni.
Halki viileän tuulen,
peittoon aamun usvan.
Vajoavat haaveeni
kiirivät kuiskaukseni.
Kosketa
pidä kiinni minusta.
Etten vajoa joukkoon
mitäänsanomattomuuden.
Kalpeaksi maahan,
josta en ole tullut
ja joksi en halua.
Kuuntele
silitä päätäni.
Kun kerron yksinäisyydestä
ja huokaan hiljaisuuteen.
Herätä minut,
takaisin todellisuuteen!
Selite:
sitä haluaisi jättää jotain arvokasta ja pysyvää perinnökseen..
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
