Saanko tarttua käteesi?
Tanssittaa hetken?
Ollaanko sylikkäin?
Vaivutaanko samaan uneen?
Lapselliset toiveet ja kysymykset
ovat kuoleet.
Sydän täyttynyt surulla, mustalla liejulla.
Kurkkua kakoo, kuristaa.
En tahdo enää rakastaa!
Selite:
Virheet kolhivat toiveeni ojaan ja ksymyksiä ei enää ole. On vain ajaton tyhjyys ja kyyninen mieli. Pellastavaa prinssiä ei olekkaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi kuinka surullista, minun prinssini karkasi :(
Joskus niin käy mutta sekin on yksi niistä asioista mile ei voi mitään, kaunis :))
Rakkaudella on tapana karkailla... Mutta niin se vain on että suuria rakkaustarinoita kannattaa etsiä. Joskus sen löytää,vaan etsiminen ompi tärkeintä. Prinssit voivat osoittautua usein hirviöiksi. Ja sitten ihan tavalliset ihmiset mitä kauneimmiksi olennoiksi.