Sarasteessa illan punastelevan auringon
korkealta siivet illassa kultaisten pilvien kohdalla laulavat minulle
ole aito
kunpa voisin vaientaa kaaos melun sydämen
olen kylmästä sulkeutunut simpukan lumpeenkukka
kunpa voisin vaientaa kaaos melun sydämen
antautua salaiseen yöhön
mieleni suuteli sinua
korkealta siivet illassa kultaisten pilvien kohdalla laulavat minulle
ole aito
kunpa voisin vaientaa kaaos melun sydämen
olen kylmästä sulkeutunut simpukan lumpeenkukka
annan monumentin edustaa hetken itseäni
Alat uimaan perhosen vartaloin rintavasti
veden alla kauneutesi pinnalla
et avaa vielä käsiäsi
on vesi johon sekoittuu kaksi ajatusta
hiekassa nauravat lasten varpaat
kunpa voisin vaientaa kaaos melun sydämen
antautua salaiseen yöhön
laske rakkautemme ulos
viipyen epäilyksiemme varjoissa
avautuisivatko silloin lumpeenkukka,
perhosen raikastuneet siivet,
aamukasteen vireen hennon hengen lentoon
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Sivut