Samalla Maalla

Runoilija SieluSäilä

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 24.6.2003
Viimeksi paikalla: 6.12.2019 20:14

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Lopun kaiken, mikään ei taida olla kaiken vaivan arvoista - edes yrittämättä jättäminen ..
 

Minun juureni ovat sinussa syvällä, niin paljon
syvemmällä kuin arvaatkaan - tiukemmassa kuin tahtoisitkaan.

Olen sinuun kiinni kasvanut, mieleesi juurtunut
ja sielusi tyhjänä soivaa laulua yön toisensa
jälkeen kuunnellut.

Olen nähnyt miten olet pettymyksen edessä pääsi painanut, yhä uudelleen. Surujesi hiljaista soittoa olen hyräillyt, taustalta seurannut ja murheitasi kantanut.

Olen kädestäsi kiinni pitänyt, kuumehourujesi läpi sinua
kantanut ja kaikkeni antanut - vaikket sitä vaatinut.

Olen synkimmät valheesi salannut, kutsusta takaisin palannut ja pois mennyt, kun olet käskenyt.

Tiedätkö sinä miten paljon sinua on minussa, miten paljon minua sinussa?

Revi, riepottele, suolaa ja polta. Juuresi mädätä ja ne
kyyneleideni loputtomaan tulvaan hukuta.

En se ole vain minä joka kärsii - en yksin minä.
Sinun rungostasi minun vereni mahla kirkkaana valuu.

Jos minun juurteni ote kirpoaa, alta pettää - sinun vartesi kohti maata putoaa.

Haluaisin päästää irti, yksin kaatua, katsella sinua vielä
hetken ja luopua.

Luulin sinut pelastaneen, yksinäisyyden
kylmiltä kourilta suojanneen.

Miten minä yhteiset juuremme kuoletan, irti revin, poltan ja tuhoan - kun samalla maalla kanssasi kasvan?

Selite: 
Eikä minulla ollut voimia edes omia murheitani kantaa..
Kategoria: 
 

Kommentit

Huijui... Kuullostaapas tutulta...ei se auta kuin alkaa kukoistamaan, kurottaa riutuneet oksansa kohti taivasta, ettei kumpikin kukkanen kuolisi... Sielujen juuret ovat kai ikuisia...

''Haluaisin päästää irti, yksin kaatua, katsella sinua vielä
hetken ja luopua.''

Kovin kipeää..
Ehkä jotain maailman inhottavinta.

Mutta hieno runo,todellakin.

vahvaa tekstiä..aivan puistauttaa tämä yksinäisyys.voimakkaasti sen osaat kertoa runoissa

 

Käyttäjän kaikki runot