Murheesi mustimman, silmistäs nään,
vaik alla on kuoren, pettävän jään.
Jos antaisit, käteni tarjota voisin,
rinnallas kulkisin, mustimpiin öihin.
Yöperhona tähän mä vierelles jään,
murheitas kantamaan, syyshämärään.
Surusi liekkiä ympäri lennän, palan
ja sokaistun, taas jälleen kerran.
Jokainen yö, on ikuisuus perhon,
on lankani lopussa, elämän verkon.
Tänä kuulaana yönä, vielä tämän kerran,
siipeni levitän ja luoksesi lennän.
Eteesi leijailen, viimeisen tanssin,
öisen perhosen kuoleman valssin.
Liekeissä siipeni, jäässä sydämeni,
tuhkana toiveeni, jaloissa loisteesi.
Taasko huomenna, rakkauteni sua janoaa,
tuhkani kerää ja uudelleen kokoaa?
Selite:
6 years and counting..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tähän ihastuin täysin..mahtava runo! Suosikkeihin talletan
Kaunista on runosi kulku ja riimitys sopii hyvin!!