Myöhäistä

Siinähän me seisoimme,
melkein selät vastakkain.

Toisiamme odotellen,
katseet kauas
harhaillen...

Pienen, pienen
ikuisuuden, kosketusta
vältellen...

Keräten vihdoin rohkeutta,
kättäsi pimeässä hapuilla.

Kylmää ilmaa kosteaa,
avaruutta outoa
sormillani tavoitin...

Tyhjää mustaa taivasta,
unohtuneita muistoja
mielessäni kosketin...

Olihan jo pimeää,
syksyistä ja sateista.

Mutta vasta nyt sen tajusin,
se oli aivan liian

aivan liian...