elämän ainutkertaisuus
henkäys talvipakkasessa
hetki hengityshöyrynä ilmassa
sen jälkeen poissa
sinä rakkaani
hengityshöyrynä tässä hetkessä
elämämme keuhkoissa
kunnes olemme tuhkana
menneisyyden kaiut kaatavat aitoja
tämä hetki ja yhteinen tulevaisuus
rakentavat onnelle kotia
paikkaa rakkautemme olla
teemme vain kaksi avainta
sinun ja minun
muut, kaikki muut
pysykööt poissa
olen oppinut, olen nähnyt
olen katunut, olen surrut
mutta aina sinut nähdessäni
kerta kerran jälkeen pohjattomasti rakastunut
ole minun ja lupaan olla sinun
anna minulle avaimesi, annan omani sinulle
saamme avaimet toisiimme, sydämiimme, sieluumme
ja läpi saman oven niihin kuljemme
eikä kukaan muu.
Selite:
Ei tähän ole enempää sanoja.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis rakkausruno jos ei peräti ajatukseltaan täydellinen. kiitos.
Kaunis herkkä täydellinen kuvaus kahden ihmisen rakastumisesta, ja yhteisen kodin ja rakkauden jakamisesta, ilman ulkopuolisia ihmisiä. Avaimet yhteiseen kotiin avaimet toistenne sydämiin.