Polunkulkija

Runoilija 440e6580996b527f375d43ab8878a47e

nainen
Julkaistu:
8
Liittynyt: 22.6.2017
Viimeksi paikalla: 13.12.2017 13:02

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
"Isäni oli aina vihannut naisia." Totesin hiljaa mielessäni kun katselin hautausmaan työntekijöiden haravoivan vaahteranlehtiä suuriin kasoihin. Käännyin vielä kerran äidin puoleen ja sanoin tulevani taas ensi viikolla vaihtamaan hautakynttilän. Äiti oli hiljaa kuten aina, ei hänen kanssaan ollut viimeiseen viiteen vuoteen tullut puhuttua. Hyvä kuuntelija äiti oli aina ollut, mutta nyt kun olisin tarvinnut kunnollisia neuvoja, en niitä häneltä saanut. 

Painoin nappikuulokkeet korviini ja nousin pyörän selkään. Satula oli kastunut sadekuuron aikana. Pyörämatka hautausmaalta kotiin oli onneksi lyhyt. Sitä paitsi ehtisin kotona vaihtaa kuivat vaatteet ennen työvuoroa. Tein keikkatöitä paikallisessa kahvilassa, joka oli paikallisten toimistotyöntekijöiden ja yliopisto-opiskelijoiden suosima. Ajoin kotipihaan ja näin tummanpunaisen hondan ajotiellä. Tunsin inhon väreitä selässäni. Isän parhaat kaverit olivat jälleen kokoontuneet joka viikkoiselle perjantai istunnolle. Olin onnellinen siitä että olin ottanut vastaan tämän viikonlopun keikkavuorot. Viikonloppu talossa jonka ilma oli täynnä testosteronia, hikeä ja vanhaa viinaa ei saanut minua hyppimään riemusta. Parkkeerasin pyörän autotallin seinää vasten ja riisuin kengät kuistille. En halunnut viedä niitä sisälle, sillä eräällä isän ystävistä oli aina mukanaan pahamaineinen terrieri, joka piti toisten kenkiin kusemisesta. 

Avasin ulko-oven ja astuin eteiseen. Jätin päällysvaatteeni naulakkoon ja läksin yläkertaan hakemaan kuivaa vaatekerrastoa. Kahvilassa ei saanut pitää oltapäitä paljastavia yläosia, joten jouduin turvautumaan valkoiseen kauluspaitaan ja siisteihin, sinisiin farkkuihin. Tuntui että kahvilassa oli sama pukeutumis politiikka kuin kotona. "Ei aina tarvitse pukeutua kuin joku yleinen huora kun ulos lähtee. Kyllä ne äijät näkee pitkältä jo jos on yhtään kevytkenkäinen. Samaa sanoin äitilles, mutta paljonkos se enään auttaa."
Huomasin ärsyyntyväni ja yritin ajatella asiaa mahdollisimman neutraalisti. Ehtisin vielä syödä lounaan kotona ennen työvuoron alkua. Kävisin hiljaa jääkaapilla ja söisin kuistilla. Siitä saisi napattua nopeasti pyörän ja lähdettyä töihin. 

Laskeuduin alakerrasta eteiseen ja suuntasin keittiöön. Vilkaisin olohuoneeseen joka oli pimennetty tyyliin sopivaksi. Televisiossa pyöri huono jenkkiläinen komedia, jossa isorintaiset blondit yrittivät houkutella polttarisankaria kaikenmaailman ongelmiin. Avasin jääkaapin ja yritin katseellani metsästää oluttölkkien joukosta voileipäaineksia tai eilisiä ruoantähteitä. Nappasin pöydälle oivariinia, tomaattia, kalkkunaleikettä sekä juustoa. Tein kaksi isoa voileipää ja käärin ne nopeasti muovikelmuun. Kuulin kun miesporukka olohuoneessa puhkesi röhöttävään nauruun ja joku murjaisi pari heikkoa sovinistivitsiä. Samassa tunsin kun joku nyki minua lahkeesta. Isäni ystävän terrieri repi farkkujeni lahjetta. Yritin hiljaa huitoa koiraa lähtemään mutta turhaan. Terrieri puri täysillä lahkeeseen ja murisi. Epäonnekseni koiran omistaja oli myös huomannut koiran poissaolon. 

"Ei helkkari katohan mikä täältä keittiöstä löyty! Ja ihan omalla paikallaan." - totesi harmaaseen venyttelypukuun pukeutunut keskikaljuinen mies, joka notkui keittiön oviaukolla. Yritin pysyä mahdollisimman rauhallisena. Tiesin ettei minun kannattaisi aloittaa monologia liittyen tasa-arvoon tai kohteliaisuuteen. Näiden miesten mielestä naisten paikka oli keittiössä ja makuuhuoneessa. Kaikki isäni ystävät olivat joko eronneita tai poikamiehiä, joten naisia kohtaan ei tässä kokoonpanossa paljon empatiaa herunut. 

"Joo. Olin juuri töihin lähössä.." - livautin huulieni välistä ja poistuin eteisen kautta kuistille voileivät kainalossa. Riensin pyörän luo ja lähdin polkemaan kohti keskustaa. Voileivät iskin pyörän koriin. Minua oksetti. Jo muutaman minuutin altistuminen tuolle porukalle sai pasmani sekaisin. Mieleeni tulvi ikäviä muistoja ja ajatuksia elämän varrelta. Lapsuuden piilopaikat vaatekomerossa vanhempien riitojen aikana. Isän vanhalle viinalle haisevat hyvänyön suukot ja tuntikausia kestävät yksinpuhelut talon naisväestä, joka käyttää viimeisiä pennejä myöten talon miehen kovalla työllä ansaitut palkkarahat. Äidin tupakan värjäämät hampaat ja huulet, jotka kertoivat kaiken olevan hyvin, vaikka selkeästi näin ei ollut. Vanhempien vaatehuoneen laatikoston piilopaikan, missä isä säilytti vanhoja pornoelokuviaan ja miestenlehtiä. Isän ja äidin tappelut, jotka äiti melkein aina hävisi. Kerran äiti onnistui voittamaan koska isä ehti sammua ennen kunnon tappelun alkua. Äidin hautajaiset ja itkevät sukulaiset. Isä, joka ei pitänyt kaunista muistopuhetta vaimostaan, minun äidistäni. Kyyneleet sumensivat näön. Pyyhin silmiäni ja päätin, etten enää ikinä halua palata noihin muistoihin. 

Saavuin työpaikalleni puoli tuntia ennen työvuoron alkua. Söin eväsleipäni takahuoneessa ja selailin samalla puhelimesta kaupungin vuokra-asuntoja. Ehdin juuri soittaa vuokratoimistoon ennen kuin se sulkeutui. Sain varattua tapaamisajan virkailijan kanssa viikon päähän, pitäisi kertoa että sille päivälle en voi ottaa keikkavuoroa. Tunsin oloni hyväksi, mutta samalla tyhjäksi. Lapsuudenkodin jättäminen, omilleen muuttaminen, uudet huonekalut ja ihan omat säännöt. Puin vyötäisilleni mustan esiliinan ja menin kahvilatiskin taakse valmistelemaan kassaa. Ulkona paistoi aurinko tummien pilvien takaa. Ihmiset kulkivat kaduilla ja jostain kuului heikkoa koiran haukuntaa. Hymyilin ja toivotin ensimmäiset asiakkaat tervetulleiksi. 

Ajatuksissani astuin uudelle polulle, millä en ollut vielä ennen kävellyt. 

 
Selite: 
Tarina ajatuksesta, jota olen kypsytellyt päässäni jo pidempään. Nyt sain tiivistettyä sitä lyhyen tarinan muotoon.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettava tarina, ihmisten toivoisi olevan tasa-arvoisia.
 

Käyttäjän kaikki runot