Muuttolintu

Runoilija 440e6580996b527f375d43ab8878a47e

nainen
Julkaistu:
8
Liittynyt: 22.6.2017
Viimeksi paikalla: 13.12.2017 13:02

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Heräsin rappusista kuuluvaan epämääräiseen ääntelyyn ja kiroiluun. Kuulin kun isäni laahusti käytävää pitkin ja pysähtyi oveni eteen. Kahva kääntyi alaspäin mutta ovi ei auennut. Asuessani isän kanssa olin jo tottunut siihen että hiljaisuus ja oma rauha olivat etuoikeuksia, joten olin hommannut lukon huoneeni oveen jo yläasteella. Tiedän että lukon hankkiminen oveen estääkseen vanhempien pääsemisen huoneeseen on omalla tavallaan todella kieroa ja kyseenalaista, mutta jos isäni olisi ollut kuka tahansa muu kuin juuri oma isäni, olisivat asiat aivan toisin. Pian varjo oven altani hävisi ja isäni heittäytyi sängylleen, avasi television ja kuulin kun urheilukanavan juontaja kertoi viimeisimpiä tuloksia jalkapallon maailmanmestaruuskisoista. Harmikseni omakotitalomme ei ollut mikään tilaihme, joten oma huoneeni oli heti vanhempieni makuuhuoneen vieressä.  

Makasin sängyssäni ja yritin etsiä mukavaa asentoa. Kävin mielessäni läpi tulevaa aamuvuoroa ja sovittua tapaamista vuokratoimiston työntekijän kanssa. Olin käynyt tehnyt vuokra-asuntoa varten hakemuksen ja aiemmin tällä viikolla käynyt katsomassa ensimmäistä mahdollista asuntoa. Odotin kovin omilleni muuttamista ja sen tuomaa vapautta. Olin jo mielessäni sisutanut asunnon valmiiksi, vaikken aikonutkaan ottaa paljon tavaraa mukaan muuttaessani lapsuudenkodistani. En halunnut raahata mukanani muistoja lapsuudestani, ostaisin ennemmin uudet huonekalut ja tavarat jotka eivät muistuttaneet mistään, eivätkä kertoneet mitään itsestään eivätkä minusta. Lapsena minua kiusattiin koska kaikki omistamani tavarat kertoivat tavalla tai toisella perheeni elämästä, ja usein myös sen kurjuudesta. Käytettynä ostetut kengät, risaiset ulkovaatteet ja kuluneet koulutavarat kertoivat meidän olevan köyhiä. Itkusta punertavat silmät ja laikkuinen päänahka kertoivat tukistamisesta jota sai kokea aina ajoittain. Yläasteen alkaessa muut luokkani tytöt ihmettelivät tosiasiaa siitä, ennen osannut meikata. Kotonani uskottiin siihen että naisen ei tarvinnut ehostaa itseään muita ihmisiä varten. Havahduin kello viiden aikaan aamulla. Viereisen huoneen televisio oli sammunut jo aikaa sitten. Nyt kuului enää vaimeaa kuorsausta ja jousipatjan natinaa. Päätin lepuutella sängyssä vielä hetken, sillä aamuvuoroni alkaisi vasta seitsemältä.

Poljin kohti keskustaa sateen piiskatessa kasvojani. Kahvilalle päästyäni korjaisin valuneen silmämeikkini ja yritin parhaani mukaan korjata sateen muunteleman kampaukseni. Aamuvuoro sujui mukavasti, asiakkaita kävi tasaiseen tahtiin ja ilmakin näytti paranevan. Katseeni eksyi ikkunapöytään ja mieleeni tuli viime viikkoinen kömmähdys erään miesasiakkaan kanssa. Olin tarjoilemassa pöytään juuri sähkökatkoksen iskiessä, joten asiakkaan tilaama kahvi päätyikin pöydän sijaan tämän housuille törmätessäni suoraan pöytää päin. Sähköjen palattua yritin parhaani korjailla tuottamiani vahinkoja, mutten pienen paniikin takia kyennyt kuin hiljaiseen piipitykseen ja tarjoukseen uudesta juomasta. Myöhemmin mies yritti keventää tunnelmaa kevyesti vitsaillen, minä kykenin vastaamaan vaan hermostuneella kikatuksella. Myöhemmin tajusin kuinka hölmöltä vaikutin nauraessani hänen pilalle menneille puvunhousuilleen. Punastuin edelleen häpeästä, olisi pitänyt pyytää tätä lähettämään pesulalasku minulle jotta olisin oikeasti voinut korvata tapahtunutta. Olin ihmeissäni siitä miten hämmentyneeksi mies olikaan minut saanut, minä kun yleensä olin sosiaalinen ja tulin helposti kaikkien kanssa toimeen. Mies oli selkeästi minua vanhempi, ehkä neljäkymppinen mutta paljon nuoremman näköinen kuin muut tuntemani neljäkymppiset miehet. Hänen huoliteltu vaatetuksensa ja kohtelias käyttäytymisensä oli hämmentävää, mutta samalla puoleensavetävää ja jännittävää. Jotain sellaista, mitä en ollut aiemmin kokenut. Muistelin tämän tummia hiuksia ja kirkkaan sinisiä silmiä, jotka katsoivat suoraan omiini. Heräsin haavemaailmastani kun esimieheni tuli kysymään minulta pääsisinkö seuraavana viikonloppuna tekemään tuplavuoron vakituisen baristan ollessa lomamatkalla. Kerroin etten pääsisi töihin, olin tekemässä muuttoa. En oikeasti ollut muuttohommissa mutta halusin pitää yhden viikonlopun vapaana täysin itseäni varten, olin jo pidempään ajatellut Tallinnan matkaa ja nyt minulla olisi taloudellisesti mahdollisuus semmoinen järjestää. Kahvilan ovi kävi ja käännyin ympäri tervehtiäkseni tullutta asiakasta. Menin täysin lukkoon kun tuttu ääni totesi huvittuneena: ”Ai, hei pitkästä aikaa! Ei kai sinulle jäänyt huono mieli viimekertaisesta?” En kyennyt vastaamaan. Tuijotin kirkkaan sinisiin silmiin joihin olin hetki sitten haaveissani katsonut.
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Osaat kertoa hyvin sujuvasti pitkiäkin tarinoita, loistavaa.
 

Käyttäjän kaikki runot